Merkelin Saksassakaan kansalaisuutta ei jaella, kuten Suomessa

Suomen tulee erityisen pieniväestöisenä maana tiukentaa kansalaisuuden saantia maailman kärkipäähän silloin, kun on kyse EU:n ulkopuolelta virtaavasta humanitaarisesta maahanmuutosta. Suomi sinetöi täysin vastuuttomasti tulevia sukupolvia ajatellen humanitaarisista maahanmuuttajista aiheutuvan taloudellisen taakan, sekä yhteiskunnalliset riskit myöntämällä Suomen kansalaisuuden yleiseurooppalaista tasoa hövelimmin.

Oleellisinta Suomen tulevaisuuden kannalta on edellyttää kansalaisuutta myönnettäessä itsensä ja perheensä elättämistä vakaalla pohjalla, sekä hyvää suomenkielen taitoa. Kansalaisuuslain mukaan kansalaisuutta hakevan on kuitenkin ainoastaan kyettävä selvittämään, miten saa toimeentulonsa – eli toimeentulotukipäätöskin riittää. Kielitaidoksi riittää, että osaa jompaa kumpaa kotimaista kieltä vain tyydyttävästi. Lisäksi tästäkin voidaan poiketa, jos hakija on luku- ja kirjoitustaidoton. Kun on kouluttamaton tai matalasti koulutettu ja puhuu lisäksi kantaväestöä selkeästi heikommin suomea työllistyminen on epätodennäköistä. Talous rappeutuu pysyvästi ja turvallisuustilanne samaten.

Mutta edellytetäänhän sentään Suomen kansalaisuuden saavalta nuhteettomuutta? Eihän sentään vaikkapa taikasanalla Suomeen päässeestä joukkoraiskaajasta voi tulla suomalaista? Kyllä tulee helpostikin! Rikoksista ei ole saanut jäädä kiinni ja joutua tuomiolle ainoastaan vähään aikaan. Kansalaisuuslaissa on odotusajat, joiden aikana kansalaisuushakemusta ei voi jättää tuomion jälkeen seuraavasti:

"Jos kansalaisuushakemus hylätään 13 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella, hakijalle voidaan määrätä odotusaika, jona häntä ei kansalaisteta ilman perusteltua syytä. Kansalaisuuden myöntäminen odotusajan kuluessa tai sen päätyttyä edellyttää uutta hakemusta, jolloin kansalaisuuden myöntämisen edellytysten täyttyminen arvioidaan uudelleen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu odotusaika on:

1) sakkorangaistuksen osalta vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta luettuna rikoksen tekopäivästä;

2) ehdollisen vankeusrangaistuksen, valvontarangaistuksen, yhdyskuntapalvelun, nuorisorangaistuksen ja rikoksen, josta tuomioistuin on jättänyt rangaistuksen tuomitsematta, osalta vähintään kaksi ja enintään neljä vuotta luettuna rikoksen tekopäivästä; (10.4.2015/409)

3) ehdottomana tuomitun vankeusrangaistuksen osalta vähintään kolme ja enintään seitsemän vuotta luettuna rangaistuksen suorittamisesta."

Kansalaisuuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030359

Olen täysin samaa mieltä perussuomalaisten Sampo Terhon kanssa siitä, että kansalaisuutta ei pidä myöntää koskaan, kuin korkeintaan presidentin erityisluvalla, jos henkilö on tuomittu Suomessa ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai terrorismirikokseen. Lisäksi kansalaisuutta ei pidä myöntää myöskään ehdolliseen tuomitulle, jos kyse on seksuaalirikoksesta – ja tätä mieltä on varmasti myös valtaosa Suomen kansasta nyt, kun vielä valtaosin kantasuomalaisia olemme. Oheisessa kirjoituksessa väitetään, ettei kansalaisuutta myönnetä, jos hakija on saanut sakkorangaistusta kovemman tuomion. Kuitenkin kansalaisuuslain mukaan törkeidenkin, kuten henkirikosten tekijöillä on selvästi oikeus Suomen kansalaisuuteen.  

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/462416-sampo-terho-kansalaisuuden-saamisen-ehtoja-tiukennettava

Kansalaisuuden myöntämisen kevyet ehdot estävät myös välttämättömiä muutoksia maahanmuuttopolitiikassa. Turvapaikka tulisi saada sekä järjen, että kansainvälisten sopimusten mukaan vain lähtöalueella vallitsevan uhkan ajaksi. Humanitaaristen tulijoiden olisi palattava rakentamaan täältä hankittuine pääomineen maataan heti, kun mahdollista. Kustannustehottomalle humanitaaristen maahanmuuttajien vastaanottamiselle löytyy perusteet korkeintaan, jos valjastetaan systeemi kehitysyhteistyön työkaluksi. Tätä mieltä on myös iranilainen maahanmuuttaja, päätoimittaja Alexis Kouros: http://yle.fi/uutiset/3-8629256 sekä voisi melkein sanoa, että myös tämä somalimaalainen opiskelijanuorukainen Abdirauf Ibn Yusuf: http://afrikansarvi.fi/issue12/134-kolumni/324-somalimaan-keskiluokka-as…

Nyt tilanne on kuitenkin se, että humanitaariset maahanmuuttajat voivat saada Suomen kansalaisuuden jopa muita lyhyemmän asumisajan perusteella; jo neljän vuoden asumisen jälkeen, kun muilta ulkomaalaisilta edellytetään viittä vuotta! Humanitaaristen maahanmuuttajien kannattaa myös synnyttää mahdollisimman pian Suomeen päästyään lapsia, koska vain humanitaaristen maahanmuuttajien lapset saavat heti Suomessa synnyttyään Suomen kansalaisuuden, jos lapsi ei saa vanhempiensa kotimaan kansalaisuutta automaattisesti tai ilman tämän "valtion viranomaisen myötävaikutusta". Myös silloin, jos syntyneen lapsen vanhempien kansalaisuutta ei saada selville, lapsesta tulee suomalainen. Kun saa näin heti suomalaisen lapsen, niin eiköhän sitä pääse itsekin ankkuroitumaan pysyvästi Suomeen ilman, että tarvitsee välittää Suomen integroimisyrityksistä.

Kun kansalaisuuden on Suomessa saanut näin helposti ja lyhyessä ajassa, voi höllätä integroitumisessaan, lopettaa kielitaitonsa parantamisen ja elää ilman sosiaalisia paineita sosiaaliturvan varassa, koska tällainen on valtavirtaa humanitaaristen maahanmuuttajien yhteisöissä. Kuitenkin kansalaisuus mahdollistaa osallistumisen politiikkaan niin äänestäjänä, kuin poliitikkonakin. Silloin voi esiintyä median lemmikkinä ja yhteisönsä äänitorvena länsimaistuneena ja myönteisenä esimerkkinä integroitumisesta, vaikka Facebookissa tykkäyksistä löytyisi sharia, kuten eräälläkin helsinkiläispoliitikolla. Rikollisten ei tarvitse enää pelätä palautusta lähtöpisteeseen – ainakaan, jos kaksoiskansalaisuudesta luovutaan Suomessakin.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Laissa on vielä harkinnanvaraisuussäädös, jonka avulla päästään noista vähistäkin kansalaisuuden myöntämisedellytyksistä haluttaessa! Tällä voi olla paljon merkitystä, kun tiedämme, kuinka paksulla ideologialla suuri osa päättäjistä ja virkamiehistä on kuorrutettu. Harkinnanvaraisuus täytyy poistaa laista, koska se antaa jälleen yksittäisille Maahanmuuttoviraston työntekijöille liikaa ideologista valtaa rapauttaa Suomen kestävyyspohjaa.

Suomessa kansalaisuuden saantia on löysennetty, kun muualla sitä on kiristetty! Kansalaisuuden saamista haluttiin "joustavoittaa" v. 2011 ja innokkaasti ajateltiin, että kansalaisuuden saannin helpottamisella syleillään humanitaariset maahanmuuttajat paremmin saumattomaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Ei vaan tainnut perustua tälläkään kertaa kansalaisuuden myöntämisestä oletettujen hyötyjen saaminen mihinkään tutkimuksiin? Etenkin, jos eläytyy hetkeksi kaksoiskansalaisen asemaan, ei lisäkansalaisuuden saannilla ole oleellista merkitystä siihen perusvireeseen, mitä Suomessa asumisessa on. Ja vaikka olisi vain Suomen kansalaisuus, niin entisen lähtömaan kansalaisuuden saa varmasti helposti takaisin, kuten entinen kantasuomalainenkin, joten henkistä napanuoraa ei kansalaistamisella voida katkaista ja istuttaa uuteen emämaahan. Olla täysivaltainen Suomen kansalainen ei konkretisoidu jokapäiväisessä elämässä ja jää etäiseksi tuntemukseksi, mutta se, mikä konkretisoituu on tunne siitä, sulautuuko kantasuomalaisiin ja ympäristöihin Suomessa henkisesti. http://www.migri.fi/download/16430_Suomen_kansalaisuus_fi.pdf?4d6c82082915d488

Tanska on lähin esimerkki kansalaisuuden saannin kiristämisestä. "Tanskan kansalaiseksi pääseminen on niin erityistä, että on kohtuullista nostaa rimaa, sanoo integraatioministeri Inger Støjberg". http://yle.fi/uutiset/3-8356807 Hakijan on ollut oltava taloudellisesti riippumaton neljä ja puoli vuotta edeltäneiden viiden vuoden aikana. Aiemmin vaadittiin kaksi ja puoli vuotta. Asumisaikavaatimus on 8 vuotta. Myös kielitaidon on oltava aiempaa parempi; on kyettävä ymmärtämään ja ilmaisemaan sekä suullisesti, että kirjallisesti monimutkaisiakin asioita. Itävallassa vaaditaan 15-30 vuoden asumisaikaa ennen, kuin on mahdollista hakea kansalaisuutta. Lisäksi yli kaksi vuotta viipyvien on allekirjoitettava sopimus, jossa sitoutuvat integroitumaan yhteiskuntaan. Sveitsissä on asuttava vähintään 10 vuotta ja lisäksi osoitettava, että on integroitunut yhteiskuntaan. http://www.investopedia.com/articles/personal-finance/121114/5-hardest-countries-getting-citizenship.asp

Suomen kansalaisuuslain uudistamisessa tulee lähteä jo voimassa olevasta periaatteesta, jonka mukaan henkilöä ei kansalaisteta, jos on perusteltua syytä epäillä, että kansalaistaminen painavasta syystä hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella on vastoin valtion etua. Painavuutta ei luonnehdintana kuitenkaan enää tarvita, vaan periaatteen tulee olla, että kansalaisuuden saa vain silloin, kun se on Suomen tai suomalaisen edun mukaista, eikä sen vastaista. Myös muissa Euroopan maissa on vähintään usein tämä periaate. Merkelin Saksassakin kansalaisuuden saamiseksi vaaditaan kykyä elättää itsensä ja perheensä. Lisäksi maassa on asuttava kahdeksan vuotta – tuplasti se, mitä Suomessa!

hennakajava
Perussuomalaiset Espoo

Olen eduskuntavaaliehdokas, valtuustoryhmän 1. vpj. ja 1. varavaltuutettu Espoossa, sekä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen. Koulutukseltani olen fil. maist. ja työskentelen opetusalalla. Kotisivuillani kannattaa käydä: hennakajava.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu