*

Takaisin asiaan

Priden jälkipyykki valkoisen heteropersunaisen ajatuksissa

  • Priden jälkipyykki valkoisen heteropersunaisen ajatuksissa

Pride-juhlaviikko on ohitse. Mitä mahtaa tuumia siitä tällainen 110 lasissa heteroutta uhoava persunainen? En pysty suhtautumaan vähemmistöseksuaaleihin neutraalisti, vaikka pitäisi. Näiden baareissa soitetaan yleensä paljon parempaa ja seksikkäämpää musaa, kuin heterobaareissa. Ihmisiä on kivempi katsella, kun näyttävät erilaisilta, kuin perustallaajat. Naispuoliset vähemmistöseksuaalit tuntuvat minusta sympaattisemmilta, kuin heteronaiset keskimäärin, koska ovat enemmän omia itsejään, kun ei tarvitse yrittää vaikuttaa naiselliselta. Ehkäpä jotain yhteenkuuluvuuden tunnetakin on tässä - voisiko sanoa alakulttuurissa - mikä näkyy enempänä iloisuutena verrattuna heterobaareihin. Sitten tietenkin elämän enempi haasteellisuus herättää sympatian tunteita, vaikka onneksi Suomessa ei sen suhteen pitäisi enää olla suurempia ongelmia.

Osaa Pride ilmeisesti ärsyttää, kun he tulkitsevat Priden jonkinlaiseksi "homopropagandaksi". Oikeudet ovat jo nykyään samat seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta - mitä sitä enää järjestämään kulkueita sateenkaaritunnusten alla? Minusta Priden järjestämiselle on yhä hyvät perusteet ainakin siksi, että jo naapurissa Venäjällä vähemmistöseksuaalien tilanne on järkyttävä. Samoin lukuisissa muissa maissa maailmalla. Tapasin Pride-tapahtuman nurkilla lauantaina pari intialaista softa-alan miestä, jotka eivät olleet uskoa korviaan, kun kerroin Kaisaniemenpuistossa, että tuossa on vähemmistöseksuaalien tapahtuma. Nämä fanittivat kovasti pääministeriään, joka on kuulemma korruptoitumaton samalla, kun Intian politiikka on sitä pahasti. Tämä Narenda Modi oli miesten mielestä muutoinkin puhtoinen, selibaatissa elävä pappiskastin uudistaja, mutta suhtautuu silti kielteisesti homoseksuaalisuuteen.

Toisekseen Priden järjestämiselle on myös historiallisista syistä yhä hyvä syy. Ovathan vähemmistöseksuaalit olleet historiallisesti Suomessakin hyvin ahtaalla. Lähinnä suurten kaupunkien ulkopuolella löytyy myös yhä kielteistä asennetta. Homottelusta haukkumasanana olisi päästävä kokonaan eroon. Osaan kuvitella, että jos itse olisin vähemmistöseksuaali, niin suhtautuisin varsin aggressiivisesti seksuaalisen itseni toteuttamisen oikeutuksen kyseenalaistamiseen. Seksuaalisuus kun on mielestäni mitä yksityisin ja intiimein asia, joka voi kuulua muille yhtä vähän, kuin ihminen itse fyysisenä olentona.

Minkä tahansa asian puolesta liputtaminen ilman minkäänlaista kritiikkiä kertoo tietenkin kritiikittömästä suhtautumistavasta. Kritisoin ensin Setaa. Edunvalvojajärjestö, joka ei pysyttele yhden asian järjestönä, vaan omaksuu ajamaansa asiaan liittymättömiä aineksia tai ideologioita ei palvele enää eturyhmäänsä hyvin, vaan sulkee ne eturyhmänsä jäsenistä ulkopuolelleen, jotka eivät kannata noita omaksuttuja lisukkeita. Kyse on nyt siitä, että Setan järjestämissä tilaisuuksissa jos kuulemma esittää jotain maahanmuuttokriittistä, niin saa kuulla olevansa natsi tai vastaavaa. Kuitenkin vähemmistöseksuaaleissa on tietenkin myös maahanmuuttokriittisiä, kuten heteroissakin. Eräs tuttuni kertoi kokevansa Setan tilaisuudet tällaisen suvaitsemattoman suhtautumistavan vuoksi ahdistavina, eikä hän ole halunnut juurikaan tilaisuuksiin osallistua.

Toinen kritiikin aihe koskee myös heteroita. Minusta on uskomatonta, että ihmisoikeuksia korostavassa Suomessa myös yksinäisillä naisilla on oikeus hedelmöityshoitoihin. Tutkimukset kertovat selvästi, että yksinhuoltajien lapset ovat muita alttiimpia mielenterveysongelmille ja heidän elämänsä on muutenkin haasteellisempaa. Yhteiskunta ei saa antaa sellaista viestiä, ettei lapsella olisi lähtökohtaisesti syntymäoikeutenaan oikeutta sekä isään, että äitiin.

Vaikka itse olen lähinnä post-genderisti ja sitä mieltä, ettei sukupuolten välisiin eroihin pitäisi kiinnittää mitään huomiota, koska ne ovat vain keskimääräisiä eroja, niin lapseni eivät välttämättä ole sellaisia. He saattavat mieltää vahvasti ihmisten jakautumisen miehiin ja naisiin ja heillä on siihen oikeus - kunhan pitävät molempia tasa-arvoisina keskenään. Internetistä löytyy tarinoita ja jopa oikeuden kanteita siihen liittyen, miten vähemmistöseksuaalien lapset ovat toisinaan kärsineet kovastikin isän tai äidin puutteesta. Osittain tämä johtuu ympäristön ilkeistä asenteista, mutta osin puhtaasta kaipuusta myös toisensukupuoliseen vanhempaan. Lapsen kehityksessä on oidipaalivaihe, jossa lapsi harjoittaa myöhemmin puhkeavia romanttisia tunteitaan toisensukupuolinen vanhempi kohteenaan. Lapsi saa sukupuolisen itsetuntonsa paljolti toisensukupuoliselta vanhemmaltaan - sukupuolisesta suuntautumisesta tietenkin varmaan riippuen. Eräässä kahden äidin perheessä tytön isän kaipuu jätti tyttöön sellaisen aukon, että tyttö yritti sitä epätoivoisesti paikata hakemalla nimenomaan biologisen isänsä ikäisiä kumppaneita - tytön oman kertomuksen mukaan.

Ratkaisu ongelmaan ovat apilaperheet, jossa lapsella on elävä suhde sekä isään, että äitiin. Tällöin lapsella on usein jopa monimuotoisempi aikuisten verkko, kuin perusheteroperheissä. Seta voisi avata foorumin, jossa mies- ja naisparit voisivat etsiä toisensukupuolista biologista vanhempaa lapselleen. Tämä voisi edistää myös Suomen huolestuttavasti laskevaa syntyvyyttä. Adoptioissa olisi varmasti myös paikallaan pyrkiä ensisijaisesti apilaperhemallien toteutumiseen, mutta tottakai orvolle lapselle jopa yksikin oma vanhempi on parempi, kuin elämä lastenkodissa.

Vähemmistöseksuaalien avioliittojen mahdollistamisen tärkeydestä on näyttöä Yhdysvalloissa, jossa vähemmistöseksuaalien itsemurhat laskivat eräässä osavaltiossa avioliittojen laillistamisen myötä - täysi hyväksytyksi tulemisen tunne on tärkeää. Tässä muutoksessa ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä lapset, joiden oikeuksien toteutumisesta on huolehdittava.

Mutta ei säästetä trans-sukupuolisiakaan persun arvostelulta! Muistan, kuinka Bangkokissa bussissa takanani istui huikaisevan seksikäs trans- tai transvestiittimies. Kengän koko näytti valtavalta ja mies oli isokokoinen ja miehekäs. Vaikka mies oli kuinka yrittänyt saada itseään naiseksi, niin se miehekkyys tursui hänestä kaikkialta. En voinut olla vilkuilematta vähän väliä taakseni ja oli harmiteltava, että minulla olisi ollut tuskin paljoakaan saumaa vedota tuohon transuun.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Kiitos vakuuttavasta leffa-analyysistä; täytyykin kattoa tuo!

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Hyvä kirjoitus.

Kritisoisin myös Pride-hengessä ajettua äitiyslakia. Olen aiemmin kirjoittanut mm. seuraavaa:

"Äitiyslaki antaa nyt viestin: jos katkaiset lapselta siteen hänen biologiseen isäänsä (käyttämällä luovutettuja lahjasukusoluja), saat palkinnoksi oikeuden tähän lapseen automaattisesti ja ilmaiseksi, mutta jos on olemassa pienikin mahdollisuus nimetä lapselle oma isä (lapsen alkuunsaattaminen klinikoiden ulkopuolella), niin joudut käymään läpi nöyryyttävän ja kalliin prosessin ansaitaksesi oikeuden tähän lapseen.

Yhteiskunta lähettää siis viestin, että naisparien kohdalla suositeltavin ja paras tapa hankkia lapsi on klinikoilla suoritettavat hedelmöityshoidot joissa käytetään luovutettuja lahjasukusoluja. Loogisesti tällainen viesti lisää luovutettujen sukusolujen käytön suosituimmuutta muihin vaihtoehtoihin nähden (vanhemmuuskumppanuus, apilaperheet), ja samalla myös edistää tätä eettisesti arveluttavaa miljardibisnestä. Lainsäädännön tulisi pikemminkin ohjata kansalaisia eettisesti kestäviin käyttäytymismalleihin, joissa ihmisoikeudet toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien osapuolten kannalta, mutta erityisesti lasten kannalta, koska kaikessa lainsäädännössä on mentävä lapsen etu edellä.

Huomion arvoista on, että niiden lasten oikeudet tulevat turvatuiksi, joiden äidit nyt tässä tilanteessa päätyvätkin apilaperhemalliin. Oletetaan että adoptiota ei ole ehditty suorittaa. Jos lapsen biologinen äiti kuolee, säilyy lapsella vielä toinen virallinen vanhempi (isä), eikä lapsi joudu tuntemattoman huostaan (+ isä todennäköisesti on sen verran inhimillinen että säilyttää lapsen ja äidin puolison siteen ennallaan). Jos taas äideille tulee ero, säilyy lapsella tässäkin tapauksessa yhä vielä kaksi virallista vanhempaa. Ja eikö loogisempaa ja kaikin puolin käytännöllisempää olisi, että pikemminkin biologisen äidin mahdollinen uusi kumppani hakisi huoltajuutta? Apilamallissa lapsi myös automaattisesti perii kaksi vanhempaansa, tai jopa useamman vanhemman, mikäli SETA:n tavoite useammasta juridisesta vanhemmasta toteutuu. Tosin itse en useamman juridisen vanhemman mallia kannata, koska mahdolliset ristiriitatilanteet tulisivat turhan monimutkaisiksi. Sen sijaan huoltajien oikeuksia voisi laajentaa ainakin tapaamisoikeuden osalta.

Apilaperhe/vanhemmuuskumppanuusmalli on eettinen ja ekologinen myös siinä mielessä, ettei miesparin tai itsellisen miehen tarvitse turvautua ulkomailla tehtävään sijaissynnytykseen. Tilanne siis on monessa mielessä win-win, esim: 1) lapsi saa molempia sukupuolia olevat geneettiset vanhempansa jolloin verisukulaisuussuhteet lähtökohtaisesti säilyvät, 2) naispari (tai itsellinen nainen) saa lapsen, 3) miespari (tai itsellinen mies) saa lapsen, 4) jos käytetään koti-inseminaatiota, säästytään kustannuksilta ja hormonihoidoilta. Listaa voitaisiin jatkaa.

On sanottu, että biologinen alkuperämme on yksi olennainen elementti eksistentiaalisessa identiteetissämme, jonka peruskysymys on "Kuka minä olen?". Tämä identiteetti alkaa kehittyä jo lapsuudessa ja jatkuu koko elinkaaren ajan. Käsityksemme omista geneettisistä vanhemmistamme vaikuttavat identiteettiimme. On yksilöllistä millaisia reittejä pitkin kehitämme identiteettiämme elämämme varrella. Jotkut kokevat että ehyen identiteetin saavuttaminen vaatii esimerkiksi sukupuolenvaihdoksen, kun taas toisille se vaatii yhteyden molempiin geneettisiin vanhempiin ja muihin verisukulaisiin, osalle nimenomaan jo lapsuudesta alkaen. Monelle geneettisten siteiden merkitys nousee tärkeäksi vasta myöhemmällä iällä, tai kun itse saavat omia biologisia lapsia ja kokevat yhteyden lasten ja molempien biologisten vanhempien välillä.

Sanotaan: "Tärkeintä on rakastavat vanhemmat". Mitä sanoisitte, jos esimerkiksi transihmisiltä evättäisiin oikeus sukupuolenvaihdokseen tai sukupuoli-identiteettinsä ilmaisuun vetoamalla siihen, että heillä on rakastavat vanhemmat? Eikö siinä missä seksuaalivähemmistöillekin, myös muille ihmisryhmille tulisi lainsäädännöllisellä tasolla taata oikeus identiteetin rakentamiseen ja vahvistamiseen juuri itselle tärkeäksi kokemallaan tavalla, ja siten että kaikilla olisi tähän lähtökohtaisesti samanlaiset mahdollisuudet? Asiaa ei ratkaise pelkästään se, että ihmisellä on rakastavat vanhemmat, eihän?

Ennen hedelmöittymistä on osapuolten keskuudessa oltava vallalla yhteinen ymmärrys siitä että tulevalle lapselle annetaan synnyttyään mahdollisuus kasvaa molempien geneettisten vanhempiensa hoidossa (tai vähintäänkin molemmat geneettiset vanhempansa tuntien ja heitä tavaten siitä saakka kun lapsi asian ymmärtää ja sitä osaa toivoa ellei tämä jostain syystä ole oikeasti lapsen edun vastaista), ja molemmat geneettiset vanhemmat sitoutuvat tekemään parhaansa tämän oikeuden toteutumiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki muut tavat lapsen alulle panemiseksi ovat mielestäni eettisesti kestämättömiä.

Näen että äitiyslaki voimaan astuessaan lisäisi kansalaisten epätasa-arvoa nostamalla yhä useamman yksilön kynnystä ehyeen identiteettiin."

(http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221717-ih...)

Pride-marssiin osallistuvat tahot yleisesti ottaen ajavat vahvasti mm. juuri näitä tavoitteita, eli _suunniteltua_ isättömyyttä tai äidittömyyttä (jo ennen lapsen hedelmöittymistä tapahtuvaa, yhdessätuumin tehtyä tietoista päätöstä toisen geneettisen vanhemman ja sukujuurten poistamisesta lapsen elämästä), mikä puolestaan johtaa näiden lasten epäyhdenvertaiseen asemaan niihin lapsiin nähden, joilta ei ole suunnitellusti evätty lähtökohtaista mahdollisuutta kasvaa molempien geneettisten vanhempien ja verisukulaistensa keskuudessa. Mielestäni on päivänselvää, että nämä lapset joutuvat paljon epäyhdenvertaisempaan asemaan, kuin esim. samaa sukupuolta olevat parit avioitumiskysymyksessään ennen avioliittolain muutosta. On myös todella kyseenalaista, että viranomaistahot osallistuvat marssiin, joka loppupeleissä tarkoittaa tällaisen räikeän epäyhdenvertaisuuden lisäämisen puolesta liputtamista.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet tulisi aina ja ennenkaikkea huomioida myös tulevien sukupolvien näkökulmasta. Ihmisoikeuskeskusteluissa tulisi aina olla mukana myös velvollisuus- ja vastuunäkökohdat näistä lähtökohdista. Viisas päätös olisi siis luopua luovutettujen sukusolujen käytöstä kokonaan, ja siirtyä apilaperhe- ja vanhemmuuskumppanuusmalleihin.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Kiitos, Suvi hyvästä kommentistasi! Tuo syntyvien lasten tasavertaisuusperuste on tärkeä ja sen toteutuminen tulisi varmistaa. En tiennyt, että Pridessä halutaan ajaa nimenomaan suunniteltua isättömyyttä tai äidittömyyttä, eikä apilaperheitä. Todella surullista. Ilmeisesti asiaa ajatellaan aikuisen itsekkäästä näkökulmasta. Toivottavasti yhteiskunta ei sentään kustanna noita hedelmöityshoitoja, kun kyse on laillisista avioliitoista nykyään - ainoastaan silloin, kun heterovanhemmillekin; kun ei voi saada biologista lasta fysiologisista syistä.

Setan ajaessa isättömien tai äidittömien lasten hankinnan mallia vähemmistöseksuaalien lasten hankkimistavaksi järjestö ei varmastikaan silloin panosta juurikaan apilaperhemalliin, joka on selkeästi lasten kannalta riskittömämpi ja henkisen eheyden kannalta turvallisempi vaihtoehto.

Ajatukseesi apilamallista:

"Jos taas äideille tulee ero, säilyy lapsella tässäkin tapauksessa yhä vielä kaksi virallista vanhempaa. Ja eikö loogisempaa ja kaikin puolin käytännöllisempää olisi, että pikemminkin biologisen äidin mahdollinen uusi kumppani hakisi huoltajuutta?"

Minun mielestäni kyllä tuossa täytyy mennä mahdollisimman samalla tavalla, kuin heterotilanteissakin, joissa lapsi on geneettisesti vain toisen, mutta hankittu molempia vanhempia varten sukusoluilla. Jos tällaiset vanhemmat eroavat, huoltajuus säilyy myös sillä vanhemmalla, jonka lapsi ei ole biologisesti (varmaankin).

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

"En tiennyt, että Pridessä halutaan ajaa nimenomaan suunniteltua isättömyyttä tai äidittömyyttä, eikä apilaperheitä."

Kirjoitin kommentissani hieman karrikoidusti suunnitellun isättömyyden tai äidittömyyden "ajamisesta". Mutta sitähän mm. äitiyslaki loppujen lopuksi tarkoittaa, kun tarkemmin ajatellaan.

En sanonut etteikö apilaperheiden asiaa ajettaisi Pridessä lainkaan - käsittääkseni kyllä ajetaan sitäkin, mutta turhan matalalla profiililla.

"Minun mielestäni kyllä tuossa täytyy mennä mahdollisimman samalla tavalla, kuin heterotilanteissakin, joissa lapsi on geneettisesti vain toisen, mutta hankittu molempia vanhempia varten sukusoluilla. Jos tällaiset vanhemmat eroavat, huoltajuus säilyy myös sillä vanhemmalla, jonka lapsi ei ole biologisesti (varmaankin)."

Äitiyslakia perustellaan sillä, mitä voi tapahtua _ennen_ kuin adoptioprosessi on ehtinyt valmistua. On mainittu biologisen vanhemman kuolema, ja vanhempien erotilanne. Siinä vaiheessa lapsi on vielä niin pieni, ettei hän ehdi muodostaa kiintymyssuhdetta ei-biologiseen vanhempaan, ja sama tilanne on sekaparien perheissä. Mikäli naisparin tapauksessa vaadittava adoptioprosessi on ehditty läpikäydä, huoltajuus toki säilyy automaattisesti myös ei-geneettisellä vanhemmalla. Mielestäni tässä tilanteessa, jossa luovutussolujen käyttö on mahdollistettu, sekaparien tapauksessa voitaisiin hyvin menetellä samoin kuin nyt ainakin toistaiseksi samaa sukupuolta olevien perheissä, eli adoptioprosessin läpikäyminen ennen virallisen vanhemmuuden myöntämistä. Silloin mentäisiin mahdollisimman samalla tavalla.

Kannatan sellaisia hedelmöityshoitoja kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, jossa geneettiset vanhemmat sitoutuvat lähtökohtaisesti vanhemmuuteen, muiden mahdollisten vanhempien ohella.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava Vastaus kommenttiin #11

Kiinnostavaa kuulla tuo kantasi, joka ilmenee selkeästi viimeisessä kappaleessa; tämä näkökulma on jäänyt aika katveeseen ilmeisesti, eikä moni uskaltaisikaan sitä ehkä tuoda esille, koska heteroilla sukusolujen luovutuksella synnytettyjä lapsia on paljon ja näiden nähdään olleen jo muutenkin kovilla lastensaantiongelmien vuoksi. Heteroilla ajateltaneen, että usein ongelmaksi voisi muodostua se, että sukusolun luovuttanut biologinen vanhempi voisi kaapata vanhemmuuden sosiaaliselta vanhemmalta, jos biologinen vanhempi olisi kiinteämmin mukana lapsen elämässä. Voisi syntyä kilpailutilannetta, jossa ei-biologinen vanhempi kokisi olevansa heikommassa asemassa lapseen siteidensä puolesta, kuin sukusolut luovuttanut kumppanuusvanhempi. Kun heterokuviossa kumppanuusvanhemmat voisivat periaatteessa sukupuolisen suuntautumisensa perusteella ihastua toisiinsa, niin kuvion sosiaalinen vanhempi kokisi sen helposti jatkuvana uhkana.

Tuon on hankala kysymys, mutta joka tapauksessa tuosta ongelmasta irrallaan on kysymys siitä, että lapsella tulee olla lähtökohtaisesti oikeus sekä isään, että äitiin. Adoptoidun lapsen kohdalla tilanne on toinen sikäli, että orpolapsella ovat nämä jo lähtökohtaisesti olleet, mutta on menettänyt ne. Ja kuten kirjoitin, niin jopa yhdenkin oman vanhemman saaminen adoptiossa on paljon parempi, kuin lastenkoti.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen Vastaus kommenttiin #18

"...heteroilla sukusolujen luovutuksella synnytettyjä lapsia on paljon ja näiden nähdään olleen jo muutenkin kovilla lastensaantiongelmien vuoksi."

Toki sekaparien lapset ovat aina paremmassa asemassa kuin samaa sukupuolta oleville syntyneet sen suhteen, että saavat kokemuksen sekä isästä että äidistä, mutta edelleen he ovat huonommassa asemassa kuin geneettisten vanhempien lapset, koska heille on haasteellista muodostaa eksistentiaalista identiteettiään. Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, eikä tätäkään asiaa tule mielestäni vähätellä. Tässä sentään on kyse konkreettisesta, biologisiin tosiasioihin perustuvasta asiasta, kun esimerkiksi avioitumiskysymyksen kohdalla kyse oli ihmisten itse keksimästä abstraktista, sosiaalisesta konstruktiosta (johon liitetyistä konkreettisista oikeuksista oltaisiin voitu varsin hyvin säätää muualla kuin avioliittolaissa). Luovutussoluista alkunsa saaneilla toki on tiedonsaantioikeus, mutta sen he saavat vasta aikuisena, eli 18 vuotta täytettyään, mutta sukusolujen luovuttajilla ei ole minkäänlaisia lakisääteisiä velvollisuuksia näitä lapsia kohtaan. Silloin tiedonsaantioikeus on yhtä tyhjän kanssa.

"Voisi syntyä kilpailutilannetta, jossa ei-biologinen vanhempi kokisi olevansa heikommassa asemassa lapseen siteidensä puolesta, kuin sukusolut luovuttanut kumppanuusvanhempi."

On totta että sekapareille apilaperhemalli ei ehkä ole yhtä luonteva vaihtoehto kuin mitä se voi olla samaa sukupuolta oleville tai itsellisille. Adoptio voisi näin ollen olla sekapareille se paras vaihtoehto mikäli apilaperhemalli heitä epäilyttää. Toisaalta puhutaan, että geneettinen lapsi koetaan tärkeänä. Miksi parin toinenkin osapuoli "tuomittaisiin" ei-geneettiseen lapseen tai lapsettomuuteen, vaikka lapsettomuus johtuu yksinomaan puolisosta? Tässä voidaan kuitenkin miettiä, että jos kerran aikuinen kokee verisiteen merkitykselliseksi, niin miksi se ei olisi sitä tulevalle lapselle (tai jo aikuiseksi kasvaneelle)? Lapsille ja meille kaikille uskotellaan, että kaksi ketä tahansa rakastavaa vanhempaa riittää, ja verisiteen merkitystä vähätellään. Näen tässä selvän ristiriidan ja kaksoisstandardin. Samalla logiikalla voimme sanoa lapsettomuudesta kärsiville pariskunnille, ettei verisiteen tulisi merkitä mitään myöskään aikuisille, joten adoptio on täysin yhtä hyvä vaihtoehto. Ja sitäpaitsi, kaikessa tulisi aina mennä lapsen etu edellä. Verisiteen merkitys voi pitkälti olla persoonallisuuskysymys. Emmehän voi mitenkään ennustaa, että kuka näistä lapsista tulee kokemaan verisiteet keskeisenä osa-alueena pyrkiessään rakentamaan omaa identiteettiään. Joillekin eksistentiaalinen identiteetti voi olla identiteetin ja koko ihmisyyden tärkein osa-alue, kun jollekin toiselle voi sukupuoli- tai seksuaali-identiteetti olla tärkeintä. Miksi jäkimmäisten identiteetin osa-alueiden rakentamiseen pitäisi tarjota mahdollisimman matala kynnys (mihin nyt vahvasti nykypolitiikassakin pyritään), mutta eksistentiaalisen identiteetin osalta kynnyksestä rakennettaisiin ylitsepääsemättömän korkea?

Jos kuitenkin palataan apilaperhemalliin, niin voitaisiin todeta, että mahdollisesti syntyvä kilpailutilanne ei-biologisen vanhemman ja vanhemmuuskumppanin välillä on pelkkää spekulaatiota, turhaa uhkakuvien rakentelua etukäteen - "mitä jos"? Koska samoin voidaan pohtia, että entä mitäpä jos lapsi, tai jo aikuiseksi kasvanut tuleekin kokemaan eksistentiaalisen identiteetin kaikkein merkityksellisimpänä identiteettinsä osa-alueena, ja olisi lapsuudestaan saakka halunnut olla elävässä yhteydessä molempiin geneettisiin vanhempiinsa ja verisukulaisiinsa? Onko näyttöä, että tällaisia kilpailutilanteita on todellisuudessa syntynyt? Miksi näitä tilanteita pitäisi pelätä, mutta ei tarvitsisi lainkaan pelätä, miten tuleva lapsi tulee toisen geneettisen vanhemman suunnitellun eväämisen kokemaan? Molempia uhkakuvia on kyllä ihan aiheellista pohtia ja niiden olemassaolo tiedostaa. Mahdollisista kilpailutilanteista kannattaa keskustella etukäteen siinä vaiheessa kun vanhemmuuskumppanuutta suunnitellaan. Erilaisten tilanteiden tiedostamista ja huolellista suunnittelua niiden varalle suositellaan myös seksuaalivähemmistöille apilaperhemalleista kertovilla sivustoilla. On siis tiedostettava, että haasteellisia tilanteita voi muodostua, mutta samoin tulisi myös tiedostaa että niitä voi muodostua myös silloin, jos tuleva lapsi (tai jo aikuiseksi kasvanut) kokee itsensä petetyksi ja katkeroituu koko loppuelämäkseen. Tässä varmaan pitäisi nyt punnita kumpi on todennäköisempää tai kummasta aiheutuu ikävämpiä seurauksia; mahdollinen kilpailutilanne vanhempien välillä, vai lapsen mahdollinen identiteettikriisi ja katkeroituminen? En osaa vastata siihen että kumpi on todennäköisempää, mutta mielestäni jälkimmäisestä aiheutuu ikävämpiä seurauksia. Kilpailutilanteesta on aina mahdollista päästä yli esim. keskustelemalla ja aikuismaisella käytöksellä, mutta toisen geneettisen vanhemman puutetta lapsen tai jo aikuistuneen lapsen elämästä ei voi korjata. Ja jos kilpailutilanteita pelkää, niin samalla logiikalla lapsiperheiden vanhempien ei kannattaisi koskaan erota, koska silloin kilpailutilanteiden muodostuminen lienee yhtä tyypillistä.

"Kun heterokuviossa kumppanuusvanhemmat voisivat periaatteessa sukupuolisen suuntautumisensa perusteella ihastua toisiinsa, niin kuvion sosiaalinen vanhempi kokisi sen helposti jatkuvana uhkana."

Tämän uhkakuvan torjumiseksi sekapari voisi valita vanhemmuuskumppanikseen vähemmistöseksuaalin tai vastaavan pariskunnan. Toisaalta, kuka tahansa voi ihastua kehen tahansa, koska tahansa.

Lisää näkemyksistäni tästä asiasta ja myös avioitumiskysymyksestä voi lukea täältä: https://www.facebook.com/notes/suvi-tarkkanen/n%C3...

:)

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Hyvä kirjoitus, jonka päätin lukaista kun mainostit sitä 110% heteropersun kannanotoksi. Jostain syystä Pride herättää sinussa edelleen jotain tunnetiloja. Tämmöiselle 110% heterovihreälle Pride on vain oman intressiryhmänsä kesäinen kansanjuhla, jota en itse noteeraa millään tavalla. Tänä vuonna ei ilmeisesti syntynyt mitään uutisoitavaksi riittävää konfliktiakaan homofoobikkojen kanssa, joten juhlat menivät ilmeisen mukavissa merkeissä.

Eipä minulla ole mitään sen kummenpia tuntemuksia Setan toimintaakaan kohtaan. Sekin on täysin minun intressieni ulkopuolista yhdistystoimintaa. Jäsenet päättävät mikä on sen linja. Tosin tuo maahanmuuttovastaisuuden saama kritiikki on aika luonnollista organisaatiossa, joka pyrkii yleisen suvaitsevaisuuden sanoman levittämiseen.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Mukava saada kuulla, että onnistuin markkinointitaktiikassani tuossa otsikossa :) Harmi, jos kirjoituksestani välittyi tunne, että Pride herättäisi minussa kielteisiä tunteita. Ennemmin kyllä myönteisiä - pienestä kritiikistä Setaa kohtaan huolimatta. Tuo Suvin kommentti muutti suhtautumistani kyllä taas hivenen kielteisemmäksi Setaa kohtaan. Kuitenkin koen Priden ennemmin kaikkien vähemmistöseksuaalien ja laajemminkin koko kansan juhlana, kuin Setan tapahtumana.

Ajatukseesi:

"Eipä minulla ole mitään sen kummenpia tuntemuksia Setan toimintaakaan kohtaan. Sekin on täysin minun intressieni ulkopuolista yhdistystoimintaa. Jäsenet päättävät mikä on sen linja."

Olemme tässä Suvin Tarkkasen kanssa tuoneet esille kritiikkiä syntyvien lasten tasavertaisten lähtökohtien takaamiseen liittyen. Lasten parhaasta huolehtiminen on meidän kaikkien velvollisuus. Edunvalvontajärjestöjä täytyy toki kritisoida, jos ne kannattavat epätasa-arvoa ja uhkaavat loukata lasten oikeuksia.

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Minä en oikein ymmärrä anonyymin siemenen tai munan vastustusta. Mamman seksuaalimoraalistahan se isyyden selvittäminen on aina kiinni. Mielestäni on suuri mahdollisuus että syntyväksi tarkoitettuja lapsia jää syntymättä vain siksi, että nimettömyys ei ole mahdollista keinohedelmöityksessä, mutta normaalihedelmöityksessä on. Tuo on myös epätasa-arvoista suunnittelemattomuusvaiheessa olevia lapsia kohtaan. Ei avioliitto syntymän hetkellä ole isyystesti, vaikka sillä sama arvo nimellisesti onkin.

Pointtini lähinnä lienee, että lisääntymishaluisella naisella ei ole vaikeuksia hankkia anonyymiä siementä missään olosuhteissa, niin miksi sitä ei saisi valita spermapankin katalogista anonymiteetti sallien. Lienee kaikin puolin turvallisempi tapa lisääntyä pankin kautta kuin baarin kautta, jos se kuitenkin on tapahtuakseen.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava Vastaus kommenttiin #24

Tähän olenkin jo ketjussa vastannut; vaikka nainen voi baarin kautta hankkia anonyymejä siemeniä, niin kaikki eivät sille tielle lähde syystä tai toisesta. Toisekseen yhteiskunnan suhtautuminen anonyymien siementen hankkimiseen vaikuttaa ihmisten päätöksiin asiassa.

"Mielestäni on suuri mahdollisuus että syntyväksi tarkoitettuja lapsia jää syntymättä vain siksi, että nimettömyys ei ole mahdollista keinohedelmöityksessä"

Jos ihminen on valmis riistämään lapseltaan jo lähtökohtaisesti isän voi kyseenalaistaa, onko tällainen ihminen sopiva vanhemmaksi. Kuten myös olen jo maininnut, niin naiselle ei ole mahdoton tehtävä hankkia isää lapselleen - sellaista, joka muodostaisi ainakin jonkinlaisen suhteen lapseensa mielellään.

Jos ei itse ymmärrä "anonyymin siemenen tai munan vastustusta" ja sitä, että isä ja äiti ovat monelle lapselle tärkeitä, niin se ei tarkoita, etteivätkö nämä olisi tärkeitä monille. Vaikka sekä isän, että äidin olemassaolo eivät olisi tärkeitä sinulle, niin eläytymiskykyä sen suhteen, miten muut asian kokevat kannattaa harjoittaa.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Sitten toinen kommentti noihin lasten oikeuksiin, jotka eivät liity millään tavalla Pride tapahtumaan. En näe ongelmaksi lesbonaisten hedelmöityshoitoja. Miksi yhteiskunnan pitäisi se heiltä kieltää. Ei meillä ole mitään mahdollisuutta kieltää muumimukihedelmöitystä tai heterosinkkujen perinteistä hedelmöitystäkään jonkun satunnaisen seksikumppanin kanssa. Vielä vähemmän voimme vaikuttaa siihen, että naisilla on taipumus lempata mies pellolle ja estää tapaamiset. Ei kannata teeskennellä lasten oikeuksien ylikorostamisella kun sitä ei oikeassa elämässäkään tapahdu.

Sitten on jäljellä vielä tuo hankalampi vaihtoehto. Miten homomies pääsee toteuttamaan isyyttään. Kohdunvuokraus on kielletty, eikä noita adoptioitakaan heille liukuhihnalta anneta. Ei miehiltä tarve isyyteen poistu vain siksi, ettei pimppi maistu.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Kirjoituksestani varmasti selvisi se pointti, että yhteiskunnan tulee ja Setan olisi viisasta välittää sellaista viestiä lapsia haluaville vähemmistöseksuaaleille, että lapset kannattaa hankkia siten, että lapsilla on sekä isä, että äiti - ja samalla automaattisesti jopa biologiset sellaiset, koska se kerran on mahdollista. Lapsen identiteetin kehitys on silloin vakaimmalla pohjalla. Laki tulisi säätää siten, että naispareilla olisi oikeus vain inseminaatioon, jolloin sukusolut tulevat kumppanuusvanhemmalta - ja tarvittaessa tämän lisäksi tietenkin hedelmöityshoitoihin, kuten heterovanhemmillakin ja samoista syistä. Tässä on myös ratkaisu siihen, miten homomiehet pääsevät toteuttamaan isyyttään. Se tosiaankin täytyy nähdä yhtä tärkeänä, kuin naisten tarve äitiyteen. Apilamallissa voi tosiaan olla myös miespari ja yksi nainen, kun lapsen hankkimista aletaan suunnitella.

Vaikka yhteiskunta ei pysty estämään sitä, että nainen hankkiutuu raskaaksi jopa niinkin, ettei lapsella ole mahdollisuutta koskaan saada edes tietää, kuka hänen biologinen isänsä on, niin yhteiskunta viestittää tällä hetkellä, ettei se tällaista hyväksy. Nimittäin siinä, että meillä on laki, jonka mukaan lapsella on oikeus saada tietää biologinen isänsä, jos lapsi on saanut alkunsa sukusolujen luovutuksella. Yhteiskunta siis aivan oikein haluaa mahdollisuuksiensa mukaan taata lapselle oikeuden biologiseen isään - tosin vasta täysi-ikäisenä.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Setan toimintaa en sen enempää kommentoi kun en sitä seuraa.

Lapsen kehityksen kannalta on jokseenkin yhdentekevää onko perheen aikuinen biologinen vanhempi vai ei. Tuo on arvopohjaista höpinää. Oleellista on, että perheessä on häntä rakastavia täyspäisiä aikuisia. Joskus yksikin on ihan tarpeeksi jos sosiaalisessa verkostossa on muita aikuiskontakteja.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava Vastaus kommenttiin #23

Et tainnut ymmärtää, että biologinen vanhemmuus ei kommentissani ollut se pääpointti suinkaan, vaan se, että lapsella on sekä isä, että äiti. Kuitenkin myös biologisella vanhemmalla tai vanhemman biologisuudella on jonkinlaista merkitystä, koska monet (ilmeisesti valtaosa) lapset haluavat selvittää ja tavatakin biologiset vanhempansa, kun se on heille mahdollista.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen Vastaus kommenttiin #27

Lapsen kehitys ja uteliaisuus biologisesta vanhemmasta eivät ole mitenkään rinnastettavia asioita. Myös huostaanotetut kiinnostuvat, vaikka heidät on erotettu useimmiten äidistään juuri kehittymisen varmistamiseksi. Ihan silkkaa höpötystä tuo biologisen vanhemmuuden hehkutus. Kannattaa muistaa, että meille miehille kaikki lapset ovat sosiaalisia jälkeläisiä. Vain äiti voi olla jokseenkin varma kuka on lapsen isä. Tai tietää edes vaihtoehdot.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Lasten oikeuksien polkeminen liittyy Pride-tapahtumaan siten, että useat Pridessa marssivat tahot liputtavat sen puolesta, että itselliset ihmiset sekä nais- ja miesparit voisivat perheellistyä siten, että tulevan lapsen toinen geneettinen vanhempi tietoisesti ja yhdessätuumin evätään lapsen elämästä jo ennen hedelmöittymistä. Tämä on asia, johon lainsäädännössä voidaan osittain vaikuttaa, esim. hedelmöityshoitolainsäädäntöä korjaamalla. Sen sijaan emme voi vaikuttaa muumimukimenetelmän käyttöön tai satunnaisiin yhden illan suhteisiin. Voimme vain yrittää muuttaa yhteiskunnallista mielipideilmastoa lisäämällä tietoa suunnitellun isättömyyden/äidittömyyden varjopuolista.

Haluan ottaa kantaa nimenomaan yhteiskunnallisessa ja lainsäädännöllisessä mielessä, tulevaisuuden näkökulmasta, eli mihin suuntaan lainsäädäntöä tulisi jatkossa viedä, jotta tulevat sukupolvet saisivat elää entistä yhdenvertaisemmassa ja oikeudenmukaisemmassa yhteiskunnassa.

Tässä pari esimerkkiartikkelia, miten perheellistyminen voidaan järjestää itsellisille ja samaa sukupuolta oleville pareille:

http://www.ksml.fi/kotimaa/Yh%C3%A4-useampi-hankki...

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihm...

Käyttäjän JouniKivel kuva
Jouni Kivelä

"Vaikka itse olen lähinnä post-genderisti ja sitä mieltä, ettei sukupuolten välisiin eroihin pitäisi kiinnittää mitään huomiota, koska ne ovat vain keskimääräisiä eroja, niin lapseni eivät välttämättä ole sellaisia. "

Sukupuolten välisillä keskimääräisillä eroilla on valtava merkitys. Koska miehet (ja kaikkien muidenkin lajien koiraat) joutuvat kilpailemaan naisten suosiosta, ovat miehet kilpailullisempia kuin naiset. Tämä näkyy työpaikoilla, miehet pyrkivät taloudellisesti hyviin asemiin naisia tykimmin. Tämä näkyy sitten esim. naisten ja miesten välisenä vuosiansioiden erona. Samast syystä miehet tekevät myös enemmän ansiotyötä.

Keskimääräiset erot ovat siis yhteiskunnallisesti erittäin merkittäviä. Yksilötasolla esiintyy paljon vaihtelua, ja kirjoittajan lapset voivat olla kutakuinkin millaisia tahansa, mutta se ei ole yhteiskunnallisesti kovin merkittävää.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Itsestänikin tuntuu, että sukupuolten väliset keskimääräiset erot ovat melko suuria, mutta se on vain subjektiivinen kokemukseni, enkä ole perehtynyt tutkimuksiin. Siitä huolimatta, että ne saattavat olla joissain suhteissa suuriakin - kuten kiinnostuksessa jäädä hoitamaan lapsia kotiin (uskon, että siinä on paljon biologista eroa), niin koen sukupuolten välisten erojen korostamisen ja niistä kiistelyn kielteisenä. Jos mietimme näitä eroja, niin ne alkavat yhä enemmän toteuttaa itseään kummallakin sukupuolella ja erot varmaan vain korostuvat. Korostetun maskuliiniset miehet ja korostetun feminiiniset naiset eivät ole mielestäni hyvä juttu. On hyvä, että olisi mahdollisimman paljon oma itsensä. Toisaalta sukupuolten välinen ystävyys toteutuu parhaiten, kun sukupuolieroja ei korosteta.

En tarkoittanut kirjoituksessani varsinaisesti omia lapsiani, vaan tarkoitin sitä, että vanhempien täytyisi huomioida, etteivät heidän lapsensa ajattele ja koe välttämättä samalla tavoin, kuin he itse. Vaikka vanhemmasta tuntuisi, ettei hänelle ole merkitystä, olisiko hänellä isää lainkaan - kaksi äitiä tuntuisi aivan yhtä hyvältä vaihtoehdolta, niin hänen lapsensa saattaa ajatella toisin.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Hyvin pohdittu, näin lyhyesti, vaikeasta aiheesta.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Apilaperhe-mallien yleistyminen johtaa väistämättä isyys- ja tulevan äitiyslain korvaamiseen yleisellä vanhemmuuslailla, mikä huomioisi monivanhemmuuden l. tilanteet, missä lapsen edun vuoksi hänelle voidaan vahvistaa kahta useaampi juridinen vanhempi. Alankomaissa tällainen lakiuudistus on jo pitkälle valmisteltu...

http://www.dutchnews.nl/news/archives/2016/12/dutc...

Itsellisten naisten rajaaminen hedelmöityshoitoja saavien ulkopuolelle olisi melkoinen moraalistinen takaisku enkä uskokaan tällaisen lakialoitteen läpimenoon Suomessa, missä perhemuotojen moninaisuus on jo yhdenvertaisen perhepolitiikan sisälle rakentunutta todellisuutta. Ei ole olemassa laajaa uuspuritanistista tarvetta järjestellä perheitä hierarkisesti vanhempien tekemien parisuhteeseen liittyvien valintojensa perusteella siis...

Keinolkuisia ja avusteisia lisääntymistekniikoita pitäisi päinvastoin hyödyntää kattavemmin ja siten voidaan ajatella Miesjärjestöjen keskusliiton tavoin sijaissynnytyksen ja säädellyn kohdunvuokrauksen sallimisen lisäävän toivottuna syntyvien lasten määrää ja yleisempää hyvinvointia...

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Laillinen juridinen sopimus olisi kieltämättä kaikkien osapuolien etu. Uskon tuostakin löytyvän "pimeitä markkinoita" jos kieltolaki. Avoin, läpinäkyvä ja kontrolloitu menetelmä olisi turvallisin vaihtoehto.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Pride-marsseja tulee järjestää niin kauan, että kyseessä ei ole enää sirkusesitystä muistuttava tilanne, jossa homofoobikot seuraavat heterofoobikkojen ohikulkua.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Kuulostaa tosiaan hassulta, jos tästä tehdään jotain numeroa ja jakaudutaan kahtia muuten kuin jos ollaan oikeasti huolestuneita lasten oikeuksista. Ne tulee sovittaa lainsäädännössä vähemmistöseksuaalien mahdollisuuksiin hankkia lapsia ja perheet. Sitten kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä.

Käyttäjän luomu65 kuva
Eero Mattila

En nyt ota mitään kantaan tähän kulkueeseen, jonka saamaa mediahuomiota on aika vaikea selittää millään järkisyyllä. Jostain syystä tätä buustataan oikein virkamiestyönä poliisi ja palokunta mukaan lukien;-)

Mutta väitit, että vähemmistöseksuaalinaiset olisivat jotenkin iloisempia ja luontevampia kuin heteronaiset??? ja että homobaareissa olisi enemmän iloisuutta kuin heterobaareissa??? Aikanaan Helsingissä asuneena kävin usein mm. GayGambrinissa ja tunsin monia homopareja (sekä mies että nais). Aika lailla samat ongelmat tuntuivat olevan myös alkoholiongelmat näissä ympyröissä - etten sanoisi jopa korostuneemmat.

Ehkäpä ajatuksesi perustuu johonkin karnevalikulkueeseen enemmän kuin käytännön elämään? En myöskään koskaan ole kuullut kenenkään tuntemani homoseksuaalin valittavan itseensä kohdistuvasta syrjinnästä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Toki tiedän tarinoita, joissa oman identiteetin löytäminen on vaikeaa, mutta vaikeaa se on usein meille heteroillekin...

P.S. Suurin osa itseeni kohdistuvista ei-toivotuista seksuaalisista lähentelyistä on tullut homoseksuaalimiehiltä. Pitäisikö siis vähemmistöseksuaalisiin ryhmiin lukeutuville määrätä kolmas vessatyyppi, että heteromiehet saisivat pissiä rauhassa ilman häiritsevää tuijotusta vai pitäisikö tuijotusta vain sietää?

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Ehkä se perimmäinen syy tähän mediahuomioon ja poliitikkojen innostukseen asiassa on jeesustelu, jota vaikutusvaltaiset ihmiset usein harjoittavat persuja lukuun ottamatta. Kuten kirjoitin, Priden järjestämiseen on useita hyviä syitä, mutta en usko, että vaikutusvaltaiset ihmiset lopultakaan välittävät niistä, vaan omasta hyvistelystään, kuten maahanmuuttokannanotoissaankin. Lopultakin halutaan mennä massan mukana ja näyttäytyä hyvinä, vaikkei sitä sydämestä ollakaan. Ei niin välitetä kuitenkaan esim. miettiä lasten asemaan eläytyen noita yksityiskohtiakaan, että miten lasten oikeudet turvataan muissa, kuin normiperheissä. Nuo yksinäisten naisten hedelmöityshoitojen sallimiset on eräs selvä merkki siitä.

Toisaalta mediahuomio voi selittyä osin myös sillä, että Pride näyttäytyy värikkäänä, seksuaalisena ja potentiaalisena karnevalistisena kansanjuhlana. Naiset Suomessa eivät sonnustaudu kovin karnevalistisiksi tai edes naisellisiksi yleensä ylipitkiä tekoripsiä ja joitain muita mauttomuuksia lukuun ottamatta. Trans- ja homomiehet saattavat tuoda feminiinisyyttä räväkämmin ja toisinaan tyylikkäämmin katukuvaan? :)

Kokemuksesi vähemmistöseksuaalien ongelmista ovat ajalta, jolloin homoseksuaalit kokivat syrjintää, joten ei ihme, jos oli ongelmia jopa perustyypin suomalaisia enemmän. Ja varmasti on yhä näillä enemmän bilettämistä, koska homomiehille perheen perustaminen lapsineen on yhä hyvin haasteellista.

P.S. Olen aina ihmetellyt, että miten miehet voivat ylipäänsä pissiä rivissä vailla yksityisyyttä pisuaarivessoissa. Ehkä samanlaiset vessatyypit, kuin naisilla on ratkaisu. Ja nythän on tulossa monin paikoin unisex-vessoja - joita en itse kannata, kuin piristävänä vaihteluna harvemmissa paikoissa.

Käyttäjän luomu65 kuva
Eero Mattila

Kiitos vastauksesta;-)

- Mainitsemani kokemukset ovat noin 15 vuoden ajalta Helsingistä. Homoparien ongelmat olivat siis parien keskinäisiä pettämisiä, pettymisiä jne. jotka he syystä tai toisesta tuntuivat kokevan tavallista heteroihmistä voimakkaammin. Parisuhdeongelmia puitiin usein aika julkisesti ja äänekkäästi. Kyse ei siis ollut ongelmista muun maailman kanssa ennakkoluuloista tai syrjinnästä puhumattakaan...

Jokainen voi ahdistua mistä haluaa, olen toistaiseksi pystynyt puolustamaan koskemattomuuttani ja pidän avovessatouhua nimenomaan avoimen ajattelun kehtona. Intissä oli vielä mun aikana myös vessan pöntöt ilman väliseiniä. Siinä oli mukava vaihtaa ajatuksia istuskellessa. Jännä juttu miten nykyaikana koetaan, että suljettu koppero olisi jollain tavalla sallivampi tai mitä lienee.. vaikutushan on imenomaan päinvastainen.

P.S. Etelä-Amerikan sambakarnevaalit lienee jonkinlainen seksuaalisen vapautuksen tapahtuma. Sieltä Pride-tapahtumankin idea lienee varastettu, kovin omaperäistä ajatusta tästä pohjoismaisesta kopiosta on vaikea löytää. Ja mikä parasta samban tahdissa ketään ei erityisesti nosteta tai dissata vaan kaikki ovat tervetulleita. Aitoa suvaitsevaisuutta odotellessa, ehkä joskus vielä pystytään pitämään ihan vaan hauskaa ilman etukäteen tehtyä seksuaalista erittelyä;-)

Käyttäjän kraavi95 kuva
Keijo Räävi

Pride-marssin hyvä puoli on se että Suomessakin opitaan vihdoin marssimaan tärkeiden asioiden puolesta.

Suuressa maailmassa tätä on harrastettu jo iät ja ajat.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Tosiaan jo yleensä se, että kansaa saadaan aktivoitua kaduille on hyvä asia. Ja juhliminen erilaisin teemoin on hauskaa!

Käyttäjän SamuelKettunen kuva
Samuel Kettunen

Mikä se hyvä asia on pridessa, jotta pitäisi sen eteen marssia persukset paljaina. Lapset muuten tarvitsee, kuten ennenkin, isän ja äidin, sellaisen oikean.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset