Humalainen, väkivallaton parisuhderaiskaaja vs. puskaraiskaaja
Iltasanomat uutisoi ilmeisesti vappuun liittyen, että tyypillinen raiskaaja on suomalainen, yli 31-vuotias mies ja raiskaus tapahtuu tuttujen kesken yksityisasunnossa, eikä siinä käytetä "muuta" väkivaltaa. Alkoholi liittyy yleensä kuvioihin. Eli puoliksi tiedoton harrastaa seksiä toisen puoliksi tiedottoman kanssa? HS-TV:n "Tyypillinen raiskaus" -video on kyllä hauska:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005662824.html
Ne, jotka haluavat jatkuvasti niputtaa tällaiset ns. "tyypilliset" raiskaukset väkivaltaisiin, tuntemattomien hyökkäyksiin julkisessa tilassa eivät ota tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa seksuaaliväkivallan uhkaa julkisessa tilassa tosissaan, vaan haluavat vesittää uhkat ja toimeen ryhtymisen niiden ehkäisemiseksi.
Ehkä kaikki voisivat myös jo suoraan tunnustaa, etteivät ne parisuhteiden osapuolten keskinäiset kahakat niin kauheasti kiinnosta ulkopuolisia maassa, jossa vakat saavat vapaasti valita kantensa ja päinvastoin sekä lähteä suhteesta heti, kun huvittaa. Ihmiset ovat kiinnostuneita itseään ja lapsiaan koskevista uhkista, eivätkä ensisijaisesti tuntemattomien ihmisten parisuhteissa tapahtuvista kahakoista. Parisuhteissa Suomessa otellaan sitä paitsi sukupuolten välillä jo melko tasaväkisesti pahoinpitelyiden määrissä mitattuna – toisin kuin mukafeministien propaganda antaa ymmärtää.
Se, että suurin osa raiskauksista tapahtuu epämääräisissä olosuhteissa parisuhteissa ei tarkoita sitä, etteivätkö puskaraiskauksetkin voisi olla hyvinkin vakavasti otettava uhka ja etenkin naista alistavista maista tulevien miesten rikostelemina, kuten Optulan (oik. pol. tutk. laitos) tilastot ovat meille kertoneet. Ruotsissa jo noin 69 % kaikista seksuaalirikoksista on täysin tuntemattomien hyökkäyksiä – pitäisikö uutisten toimittelijoiden hieman taas katsoa nenäänsä pidemmälle:
http://www.bt.se/480-000-sexbrott-mot-kvinnor-i-sverige/
Käsi sydämelle, kuka pitää humalaista miestä, joka alkaa harrastaa seksiä vastentahtoisen humalaisen naisen kanssa yhtä vaarallisena ja pahana ihmisenä kuin selvinpäin pimeässä vaanivaa, tuntematonta päällekarkaajaa?
Toisin kuin sinun mielestä, tuo ”tyypillinen raiskaus”-video ei ole mielestäni hauska. Seksuaalirikoksen uhrin näkökulmasta voi hyvinkin olla niin, että tuo sinun mielestäsi ”ei kiinnostava” tuttavapiirissä tapahtunut raiskaus voi traumatisoida pahemmin kuin jonkin toisen kokema ns. puskaraiskaus.
Onneksi oikeuslaitos ei katso lieventämisperusteeksi sitä, että uhri olisi voinut joutua jonkin tuntemattoman raiskaamaksi epämiellyttävämmässä ympäristössä.
Hauskaa Vappua. Varokaa Tuttuja.
Tuohon sun lopun kysymykseen vielä vastaus. Minä pidän sille yksityisasuntoon sammuneelle naiselle vaarallisempana juuri sitä samassa asunnossa olevaa suomalaista tuttua miestä, joka hänet raiskaa, kuin pusikossa lymyilevää pervoa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kuullut, että tutun raiskauksessa luottamus katoaa helposti tuttuihin miehiin ja tämä on sikäli yleensä traumatisoivampaa kuin tuntemattoman hyökkäys julkisessa tilassa. Kuitenkaan koska tutun raiskaus yksityisasunnossa ei vaikuta yleiseen turvallisuuden tunteeseen nämä raiskaukset tulisi uutisissa ja tilastoinneissa aina erotella katuturvallisuudesta kertovista raiskauksista.
On erittäin tärkeää myös muistaa, että meillä EU:n ulkopuolelta naista alistavista maista tulleet miehet voivat saada suomalaisuuden jo neljän vuoden maassa oleskelun jälkeen. Uutisoinneissa ja tilastoinneissa täytyisikin käyttää ”vieraskielinen” vs. ”suomen- tai ruotsinkielinen” -jaottelua.
Ilmoita asiaton viesti
Entä jos sammuu ulos?
Ilmoita asiaton viesti
On tietenkin tyhmää käytöstä sammua ylipäänsä, mutta syyllinen on tietenkin aina yksinomaan raiskaaja. Jokaisen täytyy sammuneen ulkona nähdessään mennä soittamaan poliisit paikalle etenkin, kun meillä on se yli 10 000 laittomasti maassa oleskelevaa edelleen ylimääräisenä turvallisuusriskinä. Itse olen kaksi tällaista sammunutta miestä saattanut poliisin hoiviin myöskin siinä ajatuksessa, ettei kukaan varasta lompakkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Parisuhteen kyseessä ollessa, vaikkapa avioliitossa, tuo sammuneen hyväksikäyttö eli nykykäytännön mukaan raiskaus, on kuitenkin niin yleisen turvallisuuden kannalta kuin muutenkin hyvin erilainen asia kuin arpinaamaisen korston hyökkäys rippikoulusta kotiin palaavan tytön kimppuun metsän siimeksestä. Juuri siksi ilmoitinkin heti alussa komppaavani viestiäsi yleisellä tasolla.
Periaatteessa avioliitossa humaltuneen pariskunnan mentyä vuoteeseen sammuneen miehen hyväksikäyttö vaimon taholta kopeloinnissa tai suuseksissä on juridisesti ottaen myös raiskaus, mutta varmaan jokainen voi ymmärtää, että olisi kohtuutonta antaa moisesta raiskauksesta vaikkapa kahdeksan vuotta vankeutta, semminkin kun uhrikaan ei sellaista haluaisi langetettavan. Tämä on esimerkki siitä onttoudesta, joka vallitsee ennen kaikkea feministien peräänkuuluttaman tuomiokäytännön kohdalla siitä, että lieviä tapauksia ei katsottaisi olevan olemassakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiasiassa suuri yksimielisyys vallitsee siitä, että tutun rauskaus on hirveän paljon traumatisoivampi kokemus kuin tuntemattoman.
Aivan samasta syystä kuin miksi Henna nyt kovasti haluaa siirtää ” pahuuden” siihen vieraaseen puskaraiskaajaan.
Kun paha astuu luotettuun lähipiiriin, koko perusluottamus ja myös itseluottamus romahtaa.
Jos tähän vielä ympäristö suhtautuu tyyliin
” Eihän tuo nyt yhtä paha juttu ollut kuin puskaraiskaus olisi .Ja kun olit kännissäkin”, menee loputkin.
Se, kuka on paha ihminen ja kuka vielä pahempi, jääköön nyt omaan arvoonsa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten esitinkin, tavallista suomalaista kiinnostaa heitä itseään ja etenkin lapsia koskeva turvallisuus. Tavallinen suomalainen kokee, että kykenee pitkälle hallitsemaan sitä, etteivät tutut raiskaa heitä. Sen sijaan siihen uhkaan, että joku saattaa hyökätä heidän kimppuunsa väkivaltaisesti pimeän aikaan ihmiset kokevat, etteivät kykene vaikuttamaan ilman, että rajoittaisivat liikkumistaan. Malmössä ja Ruotsin ongelma-alueilla naiset pelkäävät jo niin, että joutuvat rajoittamaan merkittävästi liikkumistaan pimeällä.
Suomi on suomalaisten, eikä suomalaisten tai muidenkaan laillisesti täällä olevien tilanteen tule muodostua sellaiseksi, että heidän olisi rajoitettava liikkumistaan tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kyse on katuturvallisuudessa paljolti naisten vapaudesta ja säilyykö se.
Suomen ykkösvahvuuksia on turvallisuus. Lisäksi suomalaiset arvottavat tutkimusten mukaan turvallisuuden kaikkein tärkeimmäksi asiaksi, jonka säilyttämiseksi päättäjien on työskenneltävä.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä pohdinnasta puuttuu kolmas vaihtoehto eli ns. kansanedustaja Hakkaistyyppinen humaltunut puskaraiskaaja, jonka on otettava kontakti samaan tai vastakkaiseen sukupuoleen väkisin. Tämä lajityyppi nähdään harmittomana juuri perussuomalaisissa piireissä, koska kyseessä on oman puolueen jäsen. Tällöin naisten esittämät ”ei on aina Ei”, puheet saavat lievemmän, lähes huumorilla höystetyn tulkinnan.
Ilmoita asiaton viesti
Ylittääköhän tuo lausuma Hakkaraisesta jo laillisuuden rajat? Kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei missään tapauksessa ylitä.
Hakkarainen on tässä yhteydessä ” Hakkarainen” juuri siksi, että hän on oikeutta myöten profiloitunut juuri tämän elämänalueen kömmähdyksissä ja niiden selityksissä.
Aivan samoin kuin voidaan puhua väyrystelystä tai stubbismista .
Vaaditaan tietysti mieluummin jonkinasteista toistuvuutta ja selkeää asennetta , jotta tällaisia käsitteitä syntyisi.
Ilmoita asiaton viesti
Helena Solinin mielestä siis toistuvat kännisekoilut (ei raiskauksia) ovat riittävä tai ainakin ymmärrettävä peruste puskaraiskaaja-assosiaatiolle?
Elämme somen myötävaikutuksesta totuudenjälkeisen käsitekarusellin aikakautta: Käsitteen kuin käsitteen merkitys pyritään hämärtämään tai muuttamaan, usein hyvin selektiivisesti, omaa agendaa palvelevaksi.
Solinin kaltaisista henkilöistä on jo melko vaikeaa havaita pienintäkään merkkiä totuudenmukaisuuteen pyrkimisestä. Siihen, mihin vielä äidinkielen ylioppilaskokeessa saatetaan ideaalina uskoa.
Kuka ennustaisi seuraavaksi vajaan sadan vuoden päähän? 2084?
Ilmoita asiaton viesti
”kansanedustaja Hakkaistyyppinen humaltunut puskaraiskaaja”
Tämä lienee hyvin tarkoitushakuisesti rakenneltu assosiaatio synnyttämään mielikuva, että kansanedustaja Hakkarainen olisi syyllistynyt raiskaukseen.
Sanotaan, että poliitikkojen tulee kestää enemmän kritiikkiä kuin normikansalaisten, mutta tällaisen lausunnon voisi jo hyvin tarkistuttaa, täyttyykö kunnianloukkauksen tunnusmerkit.
Toinen huomionarvoinen aspekti on kommentoija Niemisen ps-tausta vs. nykyiset kirjoitukset.
Mikä onkaan tällaisen henkilön arvostelukyvyn taso ollut silloin, kun perussuomalaisiin liittyi ja toimi puoluetoverina myös näiden henkilöiden kanssa, joista nyt halpamaisella tavalla kirjoittaa?
Onko niin itsetuntemus kuin ympärillä tapahtuvan tuntemus ollut tuolloin tasoa lapsenkenkä, eikä siten ole vielä osannut ennakoida, mihin suuntaan omat ajatukset muuttuvat?
Entä mitä voi ao. henkilön arvostelukyvyltä odottaa nykyisellään?
Ilmoita asiaton viesti
En millään muotoa hyväksy mainitsemasi entisen puolueveljeni tekoja, joskaan emme edustaneet ko. ahdistelujen aikaan samaa poliittista organisaatiota. En myöskään ota kontolleni tulkintaasi tekstini tarkoitusperästä ja rivienvälissä näkemästäsi.
Lain mukaan…
Jos seksuaalinen häirintä sisältää fyysisen koskemattomuuden tahallisen loukkauksen, asiassa voidaan soveltaa myös rikoslain pahoinpitely- tai seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä. Rikoslaissa on kriminalisoitu myös fyysinen seksuaalinen ahdistelu (Rikoslaki 20 luku 5 §).
Case Hakkaraisessa, jota meidän hoonosoomipiireissä myös Hakkaiseksi kutsutaan, ko. tyyppi irtaantui ahdistelemastaan naisesta vasta toisen henkilön käskytyksellä, ei oma-aloitteisesti. Tällä keissillä oli jokseenkin siedettävä loppu, monella seksuaalisena ahdisteluna alkaneella ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka on ’Hakkainen’ ja kenet hän on raiskannut?
Ilmoita asiaton viesti
Raiskauksien tuomiot täytyy saada etenkin rangaistusasteikon alapäässä kovemmiksi
Loppupeleissä se on keino edes vähän kunnioittaa sitä että naisella on oikeus kieltäytyä
Ilmoita asiaton viesti
Tuntuu, että tästä on puhuttu aina, mutta ovatko ne mukafeministit, jotka tämän ovat vesittäneet, kun vaativat, että raiskaus tulkitaan aina raiskaukseksi ilman sävyeroja – siitäkin huolimatta, että väkivaltarikoksissa nähdään selkeitä eroja.
Ehkä osittain näin, mutta joku toimittaja saisi ottaa tehtäväkseen selvittää, että mikä tukos siellä eduskunnassa on, ettei lain soveltajia osata lakia sorvaamalla ohjata siten, ettei lakia aina tulkita siten, että halvennetaan naisen oikeutta koskemattomuuteen ja samalla viestitään seksuaalirikollisille, ettei naisilla todellisuudessa ole kuin hyvin heikko oikeus koskemattomuuteen.
Toisaalta miesten puolesta täytyy sanoa, ettei heidänkään oikeutta koskemattomuuteen suojella kuin heikosti, koska vakavista väkivaltarikoksista saa myös edelleen lieviä tuomioita ja miehet ovat pääasiallisia katuväkivallan uhreja.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä me Henna kaikki tiedämme sen syyn tukokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei eduskunnassa ole vaadittu kaiken seksuaalisen loukkaamisen tulkitsemista samantasoisesti.
Ainoastaan pyritty täsmentämään suostumuksen puuttumista.
Ilmoita asiaton viesti
#4:
Näet asian nurinkurisesti. Tuomiot täytyy saada kovemmiksi nimenomaan asteikon yläpäässä. On täysin eri asia jos humalapäissään päädytään samojen peittojen alle ja temput tulee tehtyä vaikka toinen esteleekin tai jos iltalenkillä oleva joutuu pahoinpitelyn ja raiskauksen uhriksi. Ei kumpikaan tapaus ole hyväksyttävä, mutta aste-ero on huima.
Ilmoita asiaton viesti
Aste- ero voi olla huima väkivallan määrässä , muttei mitenkään – ainakaan väittämääsi suuntaan – teon traumatisoivuudessa.
Tekijän motiivi voi sitä paitsi kummassakin tapauksessa olla täysin identtinen.
Sinä vain käytät termiä ” tuli tehtyä” .
Ei kukaan ryhdy raiskaukseen peiton alla eikä päällä vain siksi, että ” temput nyt vain tuli tehtyä”.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei kukaan ryhdy raiskaukseen peiton alla eikä päällä vain siksi, että ” temput nyt vain tuli tehtyä”.”
Oletko tästä nyt aivan varma?
Kun ajattelee humaltuneiden tempauksia tyyliin autolla ojaan ajamisia pian liikkeelle lähdön jälkeen, liikennemerkkien vohkimisia, julkisille alueille ulostamisia jne, tällaiset usein laitamme kännissä voimistuneen ajattelemattomuuden (”niin vain tuli tehtyä”) piikkiin. Tarkoittamatta kuitenkaan, etteikö rangaistusta noista(kin) kuuluisi saada.
Solin siis on aivan varma, ettei yhdessäkään tutun henkilön suorittamassa väkisinmakuussa l. raiskauksessa voisi olla kyse kuten edellä ”niin vain tuli tehtyä” tyyppisestä toiminnasta, kun saman peiton alle/päälle kännissä oli päädytty?
Ilmoita asiaton viesti
Tutun raiskaus voi traumatisoida toisinaan enemmän, mutta se liittyy pettymyksiin ihmissuhteissa, jotka taas eivät kuulu valtiovallan intresseihin käsitellä. On varmaa, että väkivallan määrä vaikuttaa merkittävästi teon traumatisoivuuteen ja väkivallan käyttö liittyy kiinteästi puskaraiskauksiin.
Väkivallalta suojelu ja käytetyn väkivallan käsittely oikeudessa kuuluu valtiovallan tehtäviin, mutta ei tosiaan ihmissuhdepettymyksiltä suojelu ja ihmissuhdepettymysten käsittely.
Ilmoita asiaton viesti
Helsingin tuomituista raiskaajista yli puolet on ulkomaalaisia, vaikka heitä on Helsingin väestöstä vain pieni osuus. Missä ovat ne vihervasemmistolaisten kiljukaulat, jotka huutavat, että valtaosan tekevät kantasuomalaiset? Valitettavasti tämä on todennäköisesti jatkossakin näin ja vähintä mitä yhteiskunta voisi tehdä on varoittaa naisia tästä monikulttuurisuuteen kuulusta ilmiöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja laittomien maassaoleskelijoiden määrän kasvattaminen sen kuin jatkuu. Monipuolisella palvelutarjottimella houkutellaan rikoksille altteinta väestöä lisää ja saadaan nämä myös paremmin pysymään maassa.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri siksi, että ystävää tai kumppania, edes työtoveria tai tuttavaa, hyvin harva ilmiantaa.
Kun raiskauksista kysytään nimettömästi, tilasto näyttää kokonaan toiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Nettijulkaisu Paavo Tajukangas on tilannut Ruotsin kaikki tämän vuoden raiskaustapausten paperit oikeudesta ja 50 tapauksessa, vain kahdessa on ruotsalainen nimi tuomitun kohdalla. Näistä tapauksista 3/4 on tapahtunut jonkin asteisessa suhteessa, joko ollaan tunnettu tai oikeasti seurustelu. Tuo väittämäsi piiloraiskauksista ei valitettavasti pidä paikkaansa. Sinun pitää vielä lisätä tuohon lauseeseen, että:
”Juuri siksi, että kantaväestöön kuuluvaa ystävää tai kumppania, edes työtoveria tai tuttavaa, hyvin harva ilmiantaa, mutta jos ystävä, kumppani tai työtoveri on maahanmuuttaja taustainen, niin ilma-antaminen on yleisempää.”
Sitten herää kysymys, että ovatko naiset rasisteja, koska eivät ilmianna kantaväestöön kuuluvia tuttavia, työtovereita tai kumppania?
Ilmoita asiaton viesti
Ja oikeasti uskot tämän…
Eikö Usarilla ole mitään ylpitoa, joka poistelisi näitä valemedioihin viittaavia kommentteja?
Ilmoita asiaton viesti
Se, että on tavallisten ihmisten perustamia medioita ei tarkoita, että ne olisivat valemedioita. Joskus voi tulla virheitä niin valtamedian kiireisesstä toimitustyössä kuin vaihtoehtomedioillakin. Tunnen Paavo Tajukankaan ja tiedän hänet rehelliseksi ihmiseksi, joka haluaa saada vain oikeaa tietoa, eikä hänellä ole myöskään tarvetta liioitella asioita. Paavo on asunut Ruotsissa, mutta on joutunut pakenemaan Viroon, kun Ruotsin valtio alkoi ostella yksityisiltä asuntomarkkinoilta myös Tajukankaan talosta asuntoja sosiaaliturvaperusteisille maahanmuuttajille.
Ilmoita asiaton viesti
”..kun Ruotsin valtio alkoi ostella yksityisiltä asuntomarkkinoilta myös Tajukankaan talosta asuntoja sosiaaliturvaperusteisille maahanmuuttajille.”
Tähän liittyen kaipaisi linkkiä ja täsmennystä. Mitä siis tuossa on tapahtunut?
Ilmoita asiaton viesti
Pusikkoraiskaajan uhriksi joutuminen on myös niin hirveä trauma, että merkittävä osa jättää siitäkin varmasti ilmoittamatta. Ja etenkin, kun on varmasti hirveä tarve peseytyä välittömästi siitä saastasta, jolloin tärkeä osa todistusaineistosta helposti menetetään. Raiskaustuomioiden heppoisuus, josta jatkuvasti myös uutisoidaan vähentää halua ryhtyä varmasti entisestään traumatisoivaan oikeusprosessiin.
Ilmoita asiaton viesti
Luin tuon NTU:n ladattavan pdf:n Ruotsin tilastoista.
Kysymykset joihin otannan henkilöt vastasivat seksuaalirikoksita kysyttäessä olivat:
Reguljära NTU:
Ofredade, tvingade eller angrep någon dig sexuellt
under förra året (2016)? Det gäller både allvarliga
och mindre allvarliga händelser, till exempel hemma,
på jobbet, i skolan eller på någon allmän plats.
NTU Lokal:
Ofredade, tvingade eller angrep någon dig sexuellt
under förra året (2016)? Det kan till exempel handla om
sexuella kränkande kommentarer i tal eller skrift eller att
någon tafsat på dig, tvingat dig till en sexuell handling
eller våldtagit dig. Det kan ha hänt hemma, i skolan, på
arbetsplatsen, på internet eller på annan plats
Siellä kysyttiin siis myös verbaalisesta seksuaalisesta ahdistelusta sanoin ja kirjoituksin (ilmeisesti valtaosin nettiä ja kännykkää hyväksikäytttäen). Mitään erittelyä näiden eri seksuaalirikosten tyyppien välillä raportissa ei ollut mutta arvioden haastateltavien vastauksista noin kolmasosa olisi voinut joutua vakavan seksuaalirikoksen uhriksi eli todennäköisesti traiskauksen tai raiskauksen yritys.
Todennäköisesti Suomenkin tilastot näyttäisivät karmeilta jos meillä tehtäisiin vastaava kysely ja mukaan otettaisiin verbaalinen ahdistelu sanoin ja kirjoituksin.
Ilmoita asiaton viesti
On tosiaan masentavaa, miten nykyään kaikki vähäisemmätkin seksuaaliset ahdistelutapaukset niputetaan tilastoinneissa usein seksuaalirikosten joukkoon. Tällainen on kyllä suurta tyhmyyttä ja toisaalta jälleen naisten oikeuksien toteutumisen kannalta ensiarvoisen tiedon sumentamista.
Ilmoita asiaton viesti
Olen pitkälti samaa mieltä tämän blogin perusviestistä. Yleisesti ottaen nykyään on kuitenkin vallalla sellainen ilmapiiri, että raiskausta rikoksena ei saisi lainkaan luokitella törkeäksi tai ”vähemmän törkeäksi”.
Nuo parisuhderaiskaukset ovat usein kuitenkin melko tulkinnanvaraisia eikä niiden kohdalla aina pystytä edes tekemään pätevää johtopäätöstä siitä onko kyseessä ollut raiskaus vai ei.
Siksi olen aivan eri mieltä kuin eräässä ylemmässä kommentissa ollut vaatimus rangaistusasteikon koventamisesta ”alapäästä”. Perehtyminen todellisiin tapuksiin todennäköisesti muuttaisi tuollaista näkemystä jokaisen kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
No, tässä on jälleen selkeästi se syy, miksi naiset eivät pitkäänkään jatkunutta seksuaalista väkivaltaa suhteissaan paljasta.
Eivätkä vappubileiden kaveriraiskauksia.
Raiskaajan kaverit ryhtyvät raivoissaan vastahyökkäykseen, elämästä menee loppukin pilalle – ja oikeus vielä jättää tekijän tuomitsematta.
Kuka nyt moiseen ryhtyy – kun on muutenkin ihan pirstaleina ?
Ilmoita asiaton viesti
No minkäs teet? Ei voida lähteä siitä, että syytetyllä ei olisi oikeutta puolustautua, olkoonpa syyte mikä hyvänsä.
Ja pitää muistaa, että liki puolet kanteista ei johda syytteeseen, eli osoittautuvat perusteettomiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on, että tällainen ilmapiiri on ollut pitkään vallalla, enkä voi käsittää sitä, miten mukafeministit naisina ampuvat omiin jalkoihinsa. Hehän tämän tulkintatavan ovat lanseeranneet ja minultakin aikoinaan yritettiin saada yliopistolla nimi vetoomukseen, jonka perusviesti oli, että raiskaus on aina raiskaus, eikä aste-eroja sen suhteen ole. Todella suututti silloin tuollainen vetoomus, jossa vesitetään todella vakavan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten oikeuden saaminen ja ympäristölleen yleisesti erittäin vaarallisten miesten saaminen pitkäksi aikaa kiven sisään.
Ilmoita asiaton viesti
Seksuaalirikoksista tuomiot ovat surkuhupaisen pieniä.
Niitä olisi kovennettava.
Jos vain äärimmäisen törkeistä tulee edes jonkinlainen tuomio, ei käytännössä suurimmalla osalla tuomioista ole merkitystä
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kaikki syylliseksi todetut ovat jonkinlaisen tuomion saaneet. Miltei aina vankeutta, ehdollista tai ehdotonta sekä tiettyjen korvauksien maksamista. Suomessa on langetettu kahdeksan vuottakin ehdotonta vankeutta useista raiskauksista ja muutamien vuosien tuomiot ovat tavanmukaisia.
Taivastelu tuomioiden lievyydestä johtuu siitä, että tunnevaltaisuutta ruokkivan rikoksen kohdalla reagoidaan voimakkaasti lehdistön lööppeihin, joiden tarkoitus on kasvattaa myyntiä – ei valottaa totuutta kaikilta kanteiltaan. Jos lehdessä lukee vaikkapa, että Itä-Suomen Hovioikeus alensi raiskaustuomiota, niin siihen reagoidaan vihaa puhkuen ilman, että edes luetaan millainen rikostapahtuma on ollut kyseessä ja mikä raastuvanoikeuden tuomio on ollut ja millä perusteilla tuomioita on langetettu.
Ilmoita asiaton viesti
Vapausrangaistus on itse asiassa melko mitätön seuraus, vaikka se tuomittaisiin ehdottomana. Yhteiskunnassa olisi pyrittävä siihen, että vahingonkorvaukset erityisesti rikostapauksissa vastaavat edes jollain tavoilla uhrin menetyksiä. Nythän näin ei ole, koska jostain syystä Pohjoismaissakin on aikoinaan omaksuttu täysin vahingollinen periaate, eli se, että kukaan ei saa ”rikastua” tälle aiheutetulla rikoksella. Ajatus on täysin poliittinen (=vasemmistolainen) eikä perustu mihinkään oleelliseen argumenttiin.
Vaikka vahingonkorvauslakia sinänsä käytetään vahingon arvioimisen perustana, korvausten määrät perustuvat Valtiokonttorin asettaamiin rajoihin kaikissa tapauksissa. Toisin sanoen, vaikka rikosvahingon olisi aiheuttanut kuinka varakas henkilö tahansa, tuomioistuin tuijottaa joka tapauksessa Valtiokonttorin asettamia ylärajoja.
”Rikosvahinkolain mukainen enimmäiskorvaus henkilövahingoissa on 61 000 euroa.
Lisäksi:
-kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta maksettava korvaus voi olla enintään 12 000 euroa.
-kärsimyksestä maksettava enimmäiskorvaus on 3 500 euroa. Seksuaalirikoksen uhrille kärsimyksestä maksettava korvaus voi kuitenkin olla enintään 9 400 euroa tai, jos uhri oli tekohetkellä kahdeksaatoista vuotta nuorempi, enintään 16 000 euroa.
-surmansa saaneen läheiselle maksettava korvaus voi olla yhteensä enintään 6 000 euroa.
-ansionmenetyksestä maksettava korvaus sekä työnantajalle maksettava korvaus voi olla enintään 150 euroa päivältä.”
Määrät ovat lähinnä loukkaus rikoksen uhria kohtaan. Turun terroristioikeudenkäynnissä vahingonkorvauksia tullaan maksamaan edellä olevan mukaisesti. Pyörätuolissa todennäköisesti koko ikänsä istuvalle tarvittavasta inva-autosta käytiin oikeudenkäynnissä jonkinlaista kiistelyä juuri tämän edellä mainitun johdosta.
Pyörätuolissa istuvalle uhrille tullaan tuomitsemaan korvauksena summa, joka on huomattavasti pienempi kuin valtion varoista syytetyn asianajajalle maksettava palkkio, kun valtustiet on käyty loppuun. Mitään uutta asianajaja ei oman kokemukseni mukaan kykene asiassa esittämään hovioikeudessa tai Korkeimmassa oikeudessa, mutta palkkio kasvaa. Asianajaja tulee saamaan palkkionsa valtion varoista sataprosenttisella varmuudella, mikäli Suomi ei sitä ennen mene konkurssiin. Uhrien osalta kaikkien korvausten saaminen ei ole yhtä varmaa. Näin oikeus toteutuu rikoksen uhrin osalta Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Vapausrangaistus on itse asiassa melko mitätön seuraus, vaikka se tuomittaisiin ehdottomana.”
Ei pidä paikkaansa. Jussila ei ole varmaankaan perehtynyt siihen miten paljon vapausrangaistus vaikuttaa ihmisen mahdollisuuteen työllistyä, edistyä urallaan tai yleensäkään viettää normaalia elämää rangaistuksen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen muuten perehtynyt, kun olen muutaman henkilön laittanut vankilaan. Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittujen rangaistusten keskipituus Suomessa vuonna 2013 oli 11,6 kuukautta. Kun ensikertalainen ehtii tuosta kärsiä alle kuusi kuukautta, niin eipä tuo koville ota. Lyhyitä vankeusrangaistuksia tulisi käyttää nimenomaan nuorten rikoksentekijöiden kohdalla puhtaasti pelotustarkoituksessa. Nythän nuorta rikoksentekijää ei voi edes tuomita vankilaan kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa.
Salakarin kannattaisi tutustua suomalaiseen vankeinhoitojärjestelmään. Usealla vangilla, jotka haluavat tosissaan palata takaisin yhteiskuntaan, on järjestelmän joustaviuuden ansiosta työ jo vankilassa oloaikana. Vanki pääsee myös yliopistoihin ja muihin kouluihin opiskelemaan ja tenttimään.
Salakari kirjoittaa tietämättömyyttään ja ilmeisesti Yhdysvaltain epäinhimillisen järjestelmän pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti
Jussila horisee taas omiaan.
Laajoissa vertailuissa ihmisten elinaikaisen työelämän profiileissa on selvästi havaittu että ehdoton vankeusrangaistus merkittävästi vaikeuttaa ihmisten, varsinkin miesten urakehitystä.
”on järjestelmän joustaviuuden ansiosta työ jo vankilassa oloaikana…”
Jussila ei tiedä että hyvin monia ammatteja ei tosiaankaan voi harjoittaa vankilassa oloaikana. Tällaisia ovat esim. matkaoppaan, lentokoneen pilotin, kirurgin, tv-kuuluttajan, projektipäällikön, data analystin tai opinto-ohjaajan ammatit. Jos vaikka joku korintekijä tai liikennemerkkien valmistaja onkin saanut positiivisen sysäyksen työnharjoitukselleen vankilassa, ei se kokonaisuutta muuta.
Jussilan kannattaisi perehtyä asiaan ja myös Yhdysvaltain inhimilliseen järjestelmään.
Ilmoita asiaton viesti
No, Salakari nyt päästelee mitä päästelee…nuo luetellut ammatit ovat varmaankin vankijoukossa yleisimmin esiintyviä.
Melko vähäinen on Salakarin tietämys, varsinkin hänen väittäessään Yhdysvaltain vankeinhoitojärjestelmää inhimilliseksi.
Kannattaa lukea esimerkiksi Tapani Koivusen ”Amerikkalainen painajainen”. Varsinaista ammattikirjallisuutta en suosittele, se voi osoittautua liian vaikeaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ei Salakari ole listaa vangeilta kielletyistä ammateista, valehtelet kun vertaat Yhdysvaltoihin. Suomessa vangit saavat muuten äänestää vaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvallat: 4,2 prosenttia maailman väestöstä, 25 prosenttia maailman vangeista. Suomi: 55 vankia per capita, Yhdysvallat 666 vankia per capita. Vankilat ovat jatkuvasti ylikuormitettuja Yhdysvalloissa. Inhimillinen järjestelmä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin juuri. Ja puhtaan rikosrekisterin omaavalle kunniallisena pidetylle kansalaiselle myös ehdollinen tuomio sattuu lujaa. Hänet kirjataan loppuelämän ajaksi rikolliseksi. Monissa yhteyksissä elämän aikana joutuu esittämään rikosrekisteriotteen.
Paatuneille rikollisille on melko sama milloin on vapaalla, vankilassa tai ehdonalaisella.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän se rikosrekisterimerkintä poistuu, useimmissa tapauksissa jo viiden vuoden päästä tuomiosta.
Viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antopäivästä poistetaan tiedot henkilön:
– ehdollisesta vankeudesta
– ehdollisen vankeuden ohessa tuomitusta sakosta (oheissakko), yhdyskuntapalvelusta tai valvonnasta
– nuorisorangaistuksesta ja sen sijasta tuomitusta sakosta
– viraltapanosta
– yhteisösakosta.
Ilmoita asiaton viesti
Montakom kertaa olet joutunut esittämään rikosrekisterisi?
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni anoessani työviisumia USA:han kesäksi 1978.
Ilmoita asiaton viesti
Peräti kerran 40:ssä vuodessa. Aika hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Taidettiin kyllä vaatia Japaniinkin, kun muutin sinne 1990.
Ilmoita asiaton viesti
Sain työviisumin USAan v. 1977, eikä kukaan kysynyt minulta rikosrekisteriä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vastikään joku rikosoikeuden professori, tms. kommentoi myös uutisissa, kuinka järkyttävää on, että niin suuresta osasta – oliko valtaosasta – tuomitaan vain ehdonalaisia rangaistuksia, joilla ei ole juuri käytännön merkitystä. Etenkin, jos ja kun nämä miehet ovat usein jo ennestään eläneet pelkästään sosiaalituilla ja ehkä Suomikin on vain toinen kotimaa kahdesta, niin ehdonalaisella ei todella ole silloin merkitystä. Nehän ovat myös todella lyhyitä yleensä vielä kaiken lisäksi.
Ehdottomatkin tuomiot ovat yleensä todella lyhyitä käytännössä, koska niistä joutuu istumaan vain puolet ensikertalaisalennuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole olemassa ”ehdonalaista tuomiota”.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Iltasanomien uutinen ei taida päteä Helsingissä, jos uskomme poliisin tilastoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kun seuraan tätä keskustelua niin sen taso on pöyristyttävä ja vielä pöyristyytämmäksii sen tekee että tekstin kirjoittaja puolustelee raiskaajaa perin kummallista. Mielestäni se onko raiskaaja humalassa vai ei,tapahtuuko raiskaus neljän seinän sisällä tai puskassa ei ole millään tavalla merkittävä. Merkittävää on se että joku päättää v8edä toiselta ihmiseltä päätösvallan omaan kehoon,päättää katsoa oikeudekseen nöyryyttää,alistaa ja aiheuttaa tuhoa toisen avuttoman ihmisen elämässä. Keskustelun avaus on mielestäni suuresti metsässä. Olen itse psykiatriassa pitkään työskennellyt sairaanhoitaja. Olen nähnyt sen tuhon minkä raiskaaja tekee toisen elämässä. Se että naapurin kiva setä päättää raiskata lapsen,nuoren tai aikuisen naapurin naisen on psyykkisesti lamauttava ja vammauttavaa. Helena Solin puhuu asiaa siinä mielessä ettei tuttavapiirissä tapahtuvat raiskaukset tule ilmi raiskatun pelon vuoksi. Salailuun liittyy pelkoa,häpeää ja itsesyytöksiä samat tunteet on mielessä myös puskaraiskauksessa. Tuttavapiirissä tapahtuvat raiskaukset humalassa tai ei kestävät yleensä vuosien jopa kymmenten vuosien ajan hiljalleen tappaen uhria sisältä. Olen kohdannut työssäni näitä uhreja todella paljon. Joskus asia tulee esille vasta vuosien jälkeen tapahtuneesta ja hoitosuhteessa silloinkin uhri kieltää omaisille kertomasta tai omaisten aikaan asiaa esille ottamasta koska saattaa ollan niin että se raiskaaja joka on raiskannut uhria vuosien ajan istuu samassa huoneessa kuin uhri. Raiskaaja voi olla vanhempi,naapurin setä
eno,veli tai vaikkapa puolison kaveri. Se vammauttaa uhria päivästä toiseen vuosien ajan koska joutuu raiskaajaansa kanssa elämään samassa elämänpiirissä.Tämäkö on vähemmän traumatisoivaa? Jopa jossakin mielessä hyväksyttävää? Puskaraiskaajaa ei välttämättä muista,häntä ei tapaa päivittäin vain sen kerran ehkä.Mielestäni raiskaus kuin raiskaus on tuomittavaa tapahtuipa se missä tahansa, Suurin osa Suomessa tapahtuvista raiskauksista on ns kantaväestön tekemiä. Toki maahanmuuttajatkin raiskauksia tekevät ei kuitenkaaan siinä määrin kuin aloittaja väittää. Mielestäni kansallisuudellacei ole mitään tekemistä raiskauksen kanssa. Raiskaus on raiskaus ja siinä pyritään käyttämään ylivaltaa suhteessa uhriin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollaiset perustellut kokonaisvaltaiset kommentit ovat varmaan blogistin mieleen. Kuten meille muillekin keskustelijoille.
MUOKKAUS: Tämä kommentti oli esitetty kommentille, joka ilmeisesti on poistettu. Ainakaan tässä kohden sen ei ole olut tarkoitus olla yksinään.
Ilmoita asiaton viesti
Todellakin on aivan eri asia joutua yksiselitteisen ja selkeän rikoksen kohteeksi kiistatta ilman omaa syytään ja tuntemattoman taholta kuin yleisesti vähätellyn, joskin juridisesti, fyysisesti ja psykologisesti vähintään yhtä rikollisen teon kohteeksi tutun ja läheisen taholta.
Lähisuhde on aina monisäikeinen ja monimutkainen laitos. Ulkopuolisen on helppo neuvoa eroamaan tai pyöritellä silmiään uskomatta, että suhteessa mitään ongelmia onkaan.
Kynnys tehdä rikosilmoitus omasta puolisostaan tai seurustelukumppanistaan on korkea. Kynnys edes myöntää itselleen, että on joutunut rikoksen uhriksi, on jo yksinään kovin korkealla, vaikka rikoksen psyykkiset ja fyysiset vaikutukset olisivat ilmeiset. Usein ne eivät saa ilmiasuaan selkeinä ja kauniina kausaliteetteina, vaan jotenkin kätkettyinä, irrationaalisilta tuntuvina pelkoina, uni- tai syömishäiriöinä, itsensä laiminlyöntinä, aggressiivisuutena, sosiaalisena vetäytymisenä, promiskuiteettina.
Jos sitten lopulta uhri tulee vakuuttuneeksi siitä, että häntä on kohdeltu väärin, on usein kasvanut jo uusi kynnys: aika. Kuinka monta päivää, viikkoa tai kuukautta voi kulua, niin että yhä voi mennä kertomaan viranomaiselle, että avomies raiskasi viime juhannuksena? Kenelle siitä kehtaa kertoa? Mitä niitä vanhoja muistelemaan? Lieneekö tuo tottakaan, kieroutunut akka siinä vain suutuspäissään yrittää musertaa miehensä?
Ylivoimaisesti suurin osa nuolee haavansa, jotka eivät siitä kuitenkaan parane vaan tulehtuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä huolimatta, että on selvää, että puskaraiskaaja on uhka yleiselle turvallisuudelle – päinvastoin kuin raiskaava tuttu – ja näille on tyypillistä vakava muukin väkivalta kuin raiskaaminen, niin myönnän, etten voi kunnolla ymmärtää alistuvaa naistyyppiä.
Alistamishaluiset miehet kiertävät tyypillisesti kaukaa naiset, jotka jo olemuksellaan viestittävät, etteivät ole alistuvaa tyyppiä. Suomalainen tasa-arvo ja siitä keskustelu ovat jo pitkään olleet sellaisella tasolla, että jokaisen luulisi jo sisäistäneen ihmisoikeutensa.
Ilmoita asiaton viesti